Kävelin tänään Turun keskustassa vailla päämäärää ja oli erittäin selkeä, valoisa ja mukavan viileä ilma eli kaikin puolin kaunis syyssää. Kävellessäni tosin pistin merkille kuinka vastaan tulevat ihmiset olivat edelleen yhtä happaman näköisiä kuin sateisina ikävinä päivinä. Puuskuttivat eteen päin paikasta A paikkaan B katsomatta ja pysähtymättä ihastelemaan kaunista kotikaupunkiaan.

Muuten niin loistavassa säässä tunsin hyvää oloa mutta kanssani kaupungilla puuskuttavat hapannaamat onnituivat minutkin lannistamaan ja osa tunnelmasta meni pilalle. Vaikka kuinka yritinkin hymyillä vastaan tuleville hapannaamoille en saanut muuta vastakaikua kuin melkein vihaisen mulkaisun. Varsinkin iäkkäämmät niin kutsutusti viisaamman ja kokeneemmat ihmiset katsoivat kuin heikkomielistä. En vain osaa käsittää mikä tekee ihmisistä semmoisia kuin tänään näkemäni ihmiset olivat.

Mitä on ihmisten mielessä niin pahasti pielessä etteivät kykene enää nauttimaan luonnon pienistä iloista keskellä kaupunkia? Miksi heille ei kelpaa se mitä tarjotaan vaan aina halutaan enemmän?