Taas on niin perhanan väsynyt olo ettei meinaa itsekkään uskoa. Heräsin jo 4:48 kun nuorempi lapseni heräsi syömään ja sitten en enää saanukkaan unta. Koulu alkoi kahdeksalta ja näyttö tosissaan jatkui mutta onneksi se myös loppui sillä sain kappaleeni valmiiksi. Kumma kyllä olin jopa tyytyväinen työni tulokseen, mutta vieläkin arveluttaa se teoria osuus sillä koe ei mennyt kovinkaan hyvin (ainakaan minun mielestäni). Keskiviikkona näyttömestari arvio kaikkien työt ja ilmoittaa tulokset. Samana päivänä tulee myös olemaan haastattelu jatkopaikoille. Se hermostuttaa aivan perhanan paljon sillä tiedän kuka on haastattelijana eli mikäs sen pahempaa kuin mennä puoli tutun haastateltavaksi kun tiedostaa sen että hän on jo muodostanut sinusta mielipiteen jota sinä vain itse et tiedä.

Joka aamu kun lähden kouluun törmään tämmöiseen yli keski-iän menneeseen naiseen (menee samalla bussilla kuin minä), joka ilmeisemmin on ottanut vähän liian tosissaan tämän nuorekkuus jutun jota jatkuvasti toitotetaan mediassa. Hänellä on yllään cypershopista ostettu kissahuppari jossa on hihoissa kiinni jotain kummallisen näköisiä metalli killuttimia. Ei siinä mitään että vanhanakin haluaa näyttää nuorekkaalta mutta rajansa kaikella. Se kyseinen kissa huppari nimittäin näyttäisi törkeältä kakskymppiselläkin nii miltä se sitten näyttää 40+ vuotiaalla.

Huoh, onpas minulla paljon pahaa sisua tänään. Johtunee varmaankin siitä ettei parisuhde suju kovinkaan hyvin, vaikkakin ei olla tapeltu vähään aikaan niin tuntuu että kaikki ei silti ole aivan kohdallaan. Näinköhän johtuu minusta vai kumppanistani mutta siltä vain tuntuu. Harmittaa ajatella näin sillä rakastan kumppaniani yli kaiken, mutta suhteessa ollessani tunnen ettei minua huomioida ollenkaan. Olen kuin ilmaa tai ilmainen lapsenvahti. Rasittaa.