On se oikeasti niin kummallista huomata kuinka oma leikki-ikäinen muksu oppii jatkuvaan aivan kamalaa kyytiä kaikkea. Hän seuraa ympäristöään lapsen tarkoilla silmillä ja oikein imuroi itseestä informaatiota ympäröivästä maailmasta.

9 tuntia olin poissa kotoa koulun takia ja hän oli tällä välin jo oppinut aivan kamalan määrän uusia sanoja ja koordinaatio kykynsä oli parantanut huomattavasti. Tämä oppimisen ajankausi vaikuttaa olevan lapsen parasta aikaa tähän astisesta elämästään. Joka päivä hoksaa ja onnistuu uusissa asioissa. Onnistumisen tunne on myös itselläni hyvin lähellä sydäntäni ja aina kun onnistun jossakin tunne mielettömän suurta mielihyvää asiasta, päiväni on silloin pelastettu, joten en voi kuin kuvitella mitenkä onnellinen lapsi on kun tämä onnitumisen tunne tapahtuu monen monta kertaa päivän aikana. Olen kateellinen