Olen tässä ruvennut miettiinmään että pitäisikö erota tuosta kumppanistani. Ennen esimmäistä lastamme meillä oli jo jonkin näköisiä ongelmia mutta luulimme selvittäneemme ne jo reilusti ennen raskautta. Ensimmäisen lapsemme synnyttyä kumminkin puolisoni masentui pitkäksi aikaa ja minulla oli burnout todella lähellä. Vaimoni petti minua nyt sit toisen kerran sen masennuksen aikana ja tottakai otin sen raskaasti mutta puhumalla ajattelin selvitä asiasta ja antaa anteeksi taas. Tästä seurannu episodi jossa minä ilmeisemmin raskaasti otin nämä meidän ongelmat ajauduin paljon juomaan kavereideni kanssa jättämällä samalla lapsemme pelkästään puolisoni harteille. Onnistuin petraamaan ja lisäämään huomiota huomattavasti perhe-elämäämme ja muutettiin sen jälkeen toiselle paikkakunnalle. Täällä sitten asiat lähti ensiksi hyvin luistamaan mutta sitten puolisoni sanojen mukaan en antanut tarpeeksi hellyyttä ja hän petti minua kolmannen kerran (oli juuri saanut myös tietää odottavansa toista lastamme). Taas laitoin ruusuiset lasini päälle ja halusin hänelle tämän anteeksi antaa, mutta nyt asettaen ehdon: "Jos vielä sulla on tarve toisen kanssa nussia niin mä lähden". Ja toi on myös pitänyt, mutta sen jälkeen puolisoni on jotenkin etääntynyt minusta ja erakoitunut muutenkin sosiaalisesti menettäen kokonaan seksihalut. Toisen lapsemme syntymän jälkeen emme oikeastaan ole harrastanut seksiä vaan suorittanut seksi 1 kerran kuussa. Minusta tämä tuntuu erityisen pahalta, mutta puolisoni mielestä seksi yleisesti on tylsää ja hän ei näe mitään syytä sitä harrastaakkaan. Ymmärtäisin tämän jos meillä molemmillä olisi yli tuplat ikävuosissa mutta ei. Ihmettelen vain että voiko ihminen tosissaan menettää seksihalunsa tuosta vain vai johtuuko haluttomuus siitä kenen kanssa sitä "pitäisi" harrastaa. Voiko ihmisen jättää seksin puutteen takia? Mitenkä saisin puolisoni avautumaan minulle enemmän? Olenko ollut liian kiltti hänelle parisuhteemme aikana?